Kriisi- ja traumapsykoterapia

Traumaattiset tapahtumat voivat käsittelemättöminä jäädä mieleen irrallisina sirpalemaisina muistoina, tunteina, kehon aistimuksina tai itseä koskevina kielteisinä uskomuksina. Tapahtuma ei ole integroitunut omaan elämäntarinaan yhdeksi tapahtumaksi muiden joukkoon. Avuttomuus ja kyvyttömyys vaikuttaa tai puolustautua traumatapahtuman aikaan  on taltioitunut kehoon keskenjääneeksi puolustautumisyritykseksi, jota henkilö voi tiedostamattaan yrittää ratkaista myöhemmässä elämässään. 

Tämä voi häiritä normaalia elämää monin eri tavoin. Ihmissuhdevaikeudet, kyvyttömyys sitoutua asioihin, liiallinen epävarmuus tai pakonomaiset toimet ovat joitakin ratkaisuyrityksiä. Voi esiintyä traumaattiseen tapahtumaan liittyviä häiritseviä mielikuvia tai samankaltaisia muita kokemuksia, joita esiintyi traumaattisen tapahtuman aikaan kuten pelkoa, turvattomuutta, avuttomuutta tai turtumista. Jatkuva varuillaanolon tunne tai elämän kapeutuminen traumasta muistuttavien asioiden välttelemisen takia on pitkällä aikavälillä uuvuttavaa. 

Lukuisissa tutkimuksissa on todettu erityisesti elämän varhaisina vuosina tapahtuneiden traumatisoivien asioiden kuten erilaisen kaltoinkohtelun, hoivan puutteen tai laiminlyöntien yhteys moniin mielenterveyshäiriöihin. Traumaperäisten häiriöiden lisäksi näitä voivat olla mm. erilaiset dissosiaatiohäiriöt, persoonallisuushäiriöt, masennus tai muut mielialahäiriöt.

Oireiden hallinnasta kohti eheämpää tulevaisuutta

Traumapsykoterapia lähtee siitä ajatuksesta, että nykyoireilla on yhteytensä traumaattisen tapahtuman tai tapahtumien yhteydessä syntyneisiin reaktioihin. Aluksi pyritään kartoittamaan nykyhetkessä olevien oireiden luonnetta ja esiintymistä sekä niiden mahdollisia yhteyksiä traumaattisiin tapahtumiin. Traumapsykoterapiassa painopiste ei ole menneisyyden tapahtumissa, vaan niiden jättämissä jäljissä ihmiseen sekä vaikutuksissa nykyhetken elämään. Traumaoireiden hoitaminen keskittyy menneisyyden tapahtumien ja niiden vaikutuksen vähentämiseen niin että toimijuus nykyhetkessä voi vahvistua.  Keskustelun ohella hyödynnetään myös kehollisia harjoituksia.

Traumapsykoterapia jaksottuu kolmivaiheisen hoitomallin mukaan. Hoidon alkuvaiheessa pääpaino on oireiden hallintaan, vakauttamiseen ja voimavaroja vahvistavaan tähtäävässä työskentelyssä.  Riittävän vakauden saavuttamisen jälkeen voidaan lähteä käsittelemään tarkemmin traumaattisia tapahtumia ja niiden vaikutusta itseen ja omaan elämään. Hoidon loppuvaiheessa keskitytään normaalin elämän tukemiseen sekä tulevaisuuteen suuntautuvaan työskentelyyn.